Edellisessä kirjoituksessa kerroin, mikä typpioksidi on ja miksi se on elintärkeä kehon viestimolekyyli.
Tässä kirjoituksessa siirrytään askeleen syvemmälle siihen hetkeen, jolloin moderni lääketiede joutui muuttamaan koko käsityksensä verisuonten toiminnasta.
Voi olla vaikea uskoa, että yksi kehon tärkeimmistä "viestinviejistä" onkin pieni kaasu. Typpioksidin (NO) tunnistaminen elintärkeäksi signaalimolekyyliksi on yksi modernin lääketieteen merkittävimmistä läpimurroista.
Typpioksidi on näkymätön, mutta ratkaiseva signaalimolekyyli, joka auttaa verisuonia toimimaan oikein ja koko elimistöä pysymään tasapainossa.
Kaikki alkoi yksinkertaisesta mutta mullistavasta havainnosta: verisuonet pystyvät rentoutumaan vastauksena tiettyihin biologisiin signaaleihin. Tätä ilmiötä alettiin kutsua endoteeliriippuvaiseksi relaksaatioksi.
LÄPIMURTO, JOKA MUUTTI KÄSITYKSEN VERISUONTEN FYSIOLOGIASTA
Vuonna 1980 yhdysvaltalainen farmakologi Robert F. Furchgott havaitsi, että verisuonet rentoutuivat vain silloin, kun niiden sisäpinta eli endoteelisolukerros – oli ehjä.
Jos endoteeli vaurioitui, relaksaatio ei enää tapahtunut.
Tämä vahvisti, että endoteeli ei ole vain passiivinen pinnoite, vaan aktiivinen toimija; terve endoteeli vapautti ainetta, joka käski ympäröiviä sileitä lihaksia rentoutumaan. Hän kutsui tätä salaperäistä ainetta nimellä endoteeliperäinen relaksoiva tekijä (EDRF).
Se oli iso uutinen, koska ajatus kaasusta elimistön tärkeänä viestimolekyylinä tuntui pitkään lähes mahdottomalta.
Havainto johti vallankumoukselliseen ajatukseen: endoteeli ei ole pelkkä passiivinen pintakerros, vaan aktiivinen elin, joka säätelee verisuonten toimintaa kemiallisten viestien avulla (lähettää viestejä ympäröiville sileille lihassoluille)
NOBEL-PALKINTO JA UUSI BIOLOGINEN PARADIGMA
Vuonna 1998 Furchgott, Ignarro ja Murad palkittiin lääketieteen Nobel-palkinnolla typpioksidin roolin paljastamisesta sydän- ja verisuonijärjestelmän viestimolekyylinä.
Löydöksen merkitys oli valtava, sillä se haastoi aiemman biologisen ajattelun: Ennen typpioksidin löytöä sydän- ja verisuonijärjestelmä ymmärrettiin hyvin mekaanisesti.
Aiemmin ajateltiin, että:
- verisuonet supistuvat ja laajenevat lähinnä hermoston ohjauksessa
- verenpaineen säätely tapahtuu pääasiassa sydämen ja hormonien kautta
- verisuonten sisäpinta on lähinnä passiivinen putken seinämä
TYPPIOKSIDI MUUTTI TÄMÄN AJATTELUN TÄYSIN
Typpioksidi nousi keskiöön verisuonten säätelyssä – mutta tutkimus ei pysähtynyt siihen.
Tämän ansiosta opittiin, että kaasut, jota aiemmin pidettiin lähinnä myrkyllisenä tai merkityksettöminä, voivatkin toimia kehon kannalta ratkaisevina viestinviejinä.
Kun Nobelin palkinnon saajat osoittivat, että verisuonten rentoutuminen vaati ehjän endoteelin sekä tunnistivat EDRF:n typpioksidiksi oivallettiin, että sydän- ja verisuonijärjestelmä on aktiivinen viestintäverkosto, ei pelkkä putkisto ja että verisuonten säätely ei tapahdu vain "ylhäältä käsin", vaan paikallisesti solutasolla.
Terve endoteeli aistii verenvirtauksen, paineen ja kemialliset signaalit, tuottaa typpioksidia ja lähettää käskyn ympäröiville lihassoluille rentoutua.
Tämä tarkoitti, että verisuoni säätää itse itseään, verenkierto mukautuu reaaliajassa, sydän ei ole yksin vastuussa verenkierron hallinnasta.
MIKSI TÄMÄ MULLISTI KOKO SYDÄN- JA VERISUONIFYSIOLOGIAN?
Tämä muutti täysin käsityksen siitä, mistä sydän- ja verisuonisairaudet oikeasti alkavat.
1. Endoteelista tuli keskiössä oleva elin
Typpioksidin myötä endoteeli nousi passiivisesta pintakerroksesta aktiiviseksi säätelyelimeksi.
-> Seuraavassa blogipostauksessa kerron tarkemmin endoteelistä ja sen tehtävistä.
2. Verenpaine ja verisuoniterveys ymmärrettiin uudella tavalla
ennen korkea verenpaine = Liikaa painetta tai liikaa supistumista
Typpioksidin jälkeen: korkea verenpaine = usein heikentynyt typpioksidin tuotanto. Ongelma ei ole vain sydämessä, vaan verisuonen seinämässä.
3. Paikallinen säätely syrjäytti "yhden säätimen" mallin
Typpioksidi osoitti, että
- jokainen verisuonen osa tekee jatkuvasti itsenäisiä päätöksiä
- verenkierto ei ole keskitetty järjestelmä
- keho toimii hajautetun älykkyyden periaatteella
- sydänfysiologiaan
- aivoverenkiertoon
- mikroverenkiertoon
- elinten hapensaannin ymmärtämiseen
- immuunijärjestelmän toiminnassa
- hermoston viestinnässä (toimii hermoston viestimolekyylinä sekä aivoissa että ääreishermostossa)
- solujen aineenvaihdunnan säätelyssä
- mitokondrioiden toiminnan säätelyssä
- suojaa kudoksia tulehdukselta ja hapetusstressiltä
Nykyään typpioksidia pidetään universaalina säätelijänä, joka yhdistää verisuoni-, hermo- ja immuunijärjestelmät toisiinsa ja pitää kehon toiminnan sujuvana.
Miksi tällä on merkitystä sinulle?
Koska verenkierto ei ole vain "veren kulkua", vaan koko kehon huoltojärjestelmä. Kun verisuonet toimivat joustavasti ja oikein, kudokset saavat happea ja ravintoaineita ja kuona-aineet poistuvat kehosta tehokkaasti. Kun säätely häiriintyy, riski monille sydän- ja verisuonisairauksille kasvaa.
Typpioksidin tarina muistuttaa siitä, miten joskus kaikkein pienin tekijä voi muuttaa koko tieteenalan suunnan.
Miksi tästä ei puhuta enempää?
Vaikka typpioksidin merkitys sydän- ja verisuonijärjestelmän säätelyssä on ollut tieteellisesti tiedossa jo yli 25 vuotta, sen roolia ei ole vieläkään laajasti ymmärretty – ei edes sairaanhoidossa tai terveydenhuollossa.
Syynä ei ole tiedon puute, vaan se, että typpioksidi haastaa perinteisen lääketieteellisen ajattelun: se ei ole hormoni, ei entsyymi eikä klassinen välittäjäaine, vaan kaasu, joka toimii solujen välisenä viestinä.
Lisäksi typpioksidin tuotanto on vahvasti sidoksissa elämäntapoihin, ravitsemukseen ja endoteelin kuntoon – alueisiin, jotka jäävät usein lääkehoitoa painottavan koulutuksen ja hoitomallien ulkopuolelle.
JATKOA LUVASSA: ENDOTEELI VALOKEILASSA
Typpioksidin tarina ei kuitenkaan ole kokonainen ilman yhtä keskeistä tekijää: endoteelia.
Endoteeli on ohut mutta äärimmäisen aktiivinen solukerros verisuonten sisäpinnalla. Endoteeli on paikka, jossa suuri osa typpioksidin vaikutuksista syntyy – ja jossa myös monet sydän- ja verisuonisairaudet saavat alkunsa.
Seuraavassa blogikirjoituksessa avaan tarkemmin:
- mitä endoteeli oikeastaan on
- mitkä ovat sen keskeiset tehtävät elimistössä
- mikä on endoteelin toimintahäiriön kliininen merkitys sydän- ja verisuoniterveyden kannalta
Kun ymmärtää paremmin endoteelin roolia, alkaa myös ymmärtää miten ja miksi pienet solutason muutokset voivat ajan myötä näkyä verenpaineessa, verisuonten jäykkyydessä ja sydämen kuormituksessa.
👉 Jatketaan tästä seuraavassa postauksessa.
Upeaa, että hyvinvointiasiat kiinnostavat sinua ja olet löytänyt blogini
Iloa & Valoa
Kati


