Muutama päivä sitten juttelin sairaanhoitaja-ystäväni kanssa kehomme mikrobiomista ja sen merkityksestä terveyteen.
Keskustelun aikana mieleeni piirtyi skenaario eli mitä pahimmassa tapauksessa voi seurata, mikäli kehon heikot signaalit ohitetaan.
Olen tämän 15 vuoden aikana, mitä olen ravintoasioiden parissa viettänyt, oivaltanut muutaman tärkeän asian:
- Ihminen on sopeutuvainen olento ja sopeudumme hyvin ikäviinkin olosuhteisiin ajan myötä. Terveys-asioissa tämä voi kääntyä itseä vastaan, koska sopeutuminen passivoi. Mikäli olemme tyytyväisiä nykytilaan, eikä ajatuksissamme ole toivoa paremmasta tilasta, emme ryhdy muutokseen.
- Kehomme tila ei ole koskaan stabiili, vaan muuttuu koko ajan. Solumme uusiutuvat koko ajan.
- Asioilla on syy-seuraus-suhteet. Se mitä syömme tai juomme vaikuttaa kehossamme joko rapauttavasti tai rakentavasti. Jokainen kulaus tai suupala vaikuttaa solutasolla. Onneksi voimme itse tehdä valinnat. Joka päivä. Joka hetki.
- Ongelmat eivät koskaan ratkea sillä tavalla, miten ne ovat syntyneet. Eli jos haluan eri tuloksia, mitä olen tähän mennessä saanut, minun on muutettava sitä mitä teen ja mitä ajattelen.
Halusin kirjoittaa tämän artikkelin, jotta mahdollisimman moni voisi oivaltaa sopeutumisen riskit.
Kun kehon heikkoihin signaaleihin totutaan, tilaa aletaan pitää luonnollisena. -> Kun tilaa aletaan pitää luonnollisena, oireisiin ei reagoida.
Kun tilannetta aletaan pitää luonnollisena, se tulee osaksi itseä omaa identiteettiä. Ajatellaan: "Tällainen olen, enkä muuta voi." tai "Tilanne on nyt näin ja se pysyy stabiilina eikä muutu."
Ei ajatella, että jos en puutu juurisyyhyn, tilanne voi edetä vakavammaksi. Ei ajatella, että nämä oireet ovat kehon merkkejä. Merkkejä siitä, että se mitä olen tehnyt/syönyt/juonut, ei tuota hyviä tuloksia.
Tässä kuvassa haluan tuoda esiin negatiivisen skenaarion eli kehityskaaren, että mitä pahimmassa tilanteessa voi tapahtua, mikäli tilanne jatkuu pitkään. Mikäli asioiden kehittymisen taustalla olevaan juurisyyhyn ei vaikuteta. Kuvan aikajana voi olla useita kymmeniä vuosia.
Avaan tätä kuvaa oman kokemukseni kautta ja voit peilata, että missä janalla itse olet tai missä olet ollut.
Minulla oli lapsena hyvä lähtötilanne. Olin saanut vanhemmiltani hyvä rakennuspalikat. Minulla ei ollut allergioita ja olin perusterve.
Vatsa- ja suolistovaivani alkoivat n. 14-15 vuotiaana.
Kärsin vuosia oireista, jotka listasin kaaren alkupäässä. Kärsin väsymyksestä, ummetuksesta, vatsan turvotuksesta, ilmavaivoista, vatsakivuista, närästyksestä ja hiivaoireista.
Sopeuduin tilanteeseeni ja vaivoihini. Totuin olooni ja aloin pitää tilannetta luonnollisena. En ymmärtänyt, että sillä mitä söin tai join oli vaikutusta tilanteeseeni. Tietämättäni vielä pahensin tilannetta.
Yrittäessäni pysyä vireänä, lisäsin kahvin, suklaan/karkkien määrää ja huonojen hiilareiden määrää. Negatiiviinen kierre oli valmis.
Muistan selvästi ajatelleeni turvonneen vatsani ja ilmavaivojeni kanssa "On se kumma että vatsani/suolistoni on tällainen; koko ajan pörisee ilmavaivat ja vatsa on turvoksissa".
Vaivat olivat alussa sen verran pieniä, etten ottanut niitä vakavasti. Ajattelin niiden olevan normaaleja tai ei niin vakavia juttuja, enkä yhdistänyt asioihin ravintoa. En tiedostanut, että se mitä söin/join vaikutti tilanteeseeni joko helpottavasti tai pahentavasti.
Lähdin 35 vuotiaana hakemaan ratkaisua tilanteeseeni. Olin tuolloin väsynyt, joka ei mennyt nukkumallakaan pois. Kärsin mielialanvaihteluista, jotka ymmärrän nyt jälkeenpäin liittyvän hiivaoireisiin. Minulla oli nivelkipuja nilkoissa, ranteissa ja polvissa ja kuulin äidiltäni että suvussani on heikot polvet ja että vanhuus ei tule yksin. Onneksi en ottaa näitä uskomuksia itselleni vaan koin, että tähän on olemassa jokin toinen ratkaisu.
Muistan aina syönnin jälkeen järkyttävän väsymyksen vallassa miettineeni: "Eikö ruuan pitäisi antaa meille energiaa, eikä viedä? Eikö syönnin jälkeen tulisi olla energinen olo?"
Lähdin tutkimaan asiaa ja pilotoimaan ratkaisuja itselläni. Lisäsin kasvisten ja tuoreiden vihannesten määrään. Opin paljon ruokien yhdistelystä ja sain apua vihersmootheista ja viherjuomista.
Olen todella kiitollinen, että lähdin tekemään muutoksia ja löysin avun luonnollisesta ravitsemuksesta.
Onneksi kehomme osaa korjata itse itseään kun se saa tarvitsemiaan ravinteita. Avain siinä on kuormittamisen vähentäminen ja hyvien ravinteiden lisääminen.
Onneksi uutta tietoa mikrobiomin roolista ja merkityksestä terveyteen jukaistaan tänä päivänä enemmän kuin koskaan. Esim. viisivuotisessa Human Microbiome Projektissa on tutkittu mikrobiomin vaikutusta sairauksiin ja terveyteen.
Onneksi kehomme on aika mieletön kokonaisuus. Onneksi asiat kehossamme eivät kehity hetkessä, vaan aika-akseli voi olla useita kymmeniä vuosia.
Onneksi kuvan mukainen skenaario ei aina toteudu, koska niin moni löytää avun ja muuttaa elintapoja.
Toivon, että tämä tuo valoa tunnelin päähän kaikille, joka ovat kärsineet vaikeammista ongelmista, mutta haluan myös herätellä kaikkia, jonka oireet ovat vielä hyvin vähäiset.
Upeaa kevättalven jatkoa!
Ja kiitos sinulle, että luet blogiani! Olen todella kiitollinen, että saan jakaa kokemuksiani. Tutustu myös artikkeleihin myrkyistä ja niiden kertymisestä kehoon sekä miten tunnistaa suolistovaivat ja mistä apua suolistovaivoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti