Herkullinen elävän ravinnon lasagne

Kesäkurpitsasta saa monenlaisia herkkuja. Zuchetti ja raakalasagne ovat myös nopeita valmistaa kunhan jääkaapista löytyy täytteitä esim. tomaattipestoa ja elävän ravinnon hummusta. Teen usein tomaattipestoa sekä hummusta jääkaappiin kahden tai kolmen päivän annoksen, sillä tuoreena ne ovat kaikkein parhaita.


Monet käyttävät raakalasagnessa cashew-pähkinöistä tehtyjä kastikkeita tai cashew-juustoja. Itse käytän kokkauksessa harvoin cashew-pähkinöitä, sillä niissä on todettu erittäin usein haitallisia homekasvustoja. Cashew pähkinöitä ei myöskään suositella ihmisille, jotka kärsivät hiiva-ongelmasta.


Lasagnessa käytän auringonkukansiemenistä tehtyä hummus-tyyppistä kastiketta. Siemenet ja pähkinät kuten muutkin raaka-aineet kannattaa hankkia luomuna.


Raakalasagnen kokkaukseen tarvittavat raaka-aineet:
4 hengelle


1) Elävän ravinnon hummusta
resepti löytyy täältä

2) Luomutomaattipestoa

2 dl  luomu aurinkokuivattuja tomaatteja kuivatettuna (liotettuna 5 dl) Voit myös käyttää öljyssä olevia, jos et löydä ilman öljyä

1 ruukkubasilika
1 ruukku oreganoa

5 dl öljyä esim. Camelina tai luomuoliiviöljy

Herbamarea tai ruususuolaa ja cayenne-pippuria maun mukaan 
1-2 tuoretta valkosipulinkynttä puristettuna (jos haluat)

Liota tomaatteja yön yli ja kaada liotusvesi pois.

Laita tomaatit tehosekoittimeen öljyn kera.

Lisää tuore basilika, oregano ja mausteet

Hienonna tehosekoittimessa tahnaksi. 

Säilyy tiiviissä lasipurkissa jääkaapissa 3-5 päivää.

3) Kesäkurpitsaa

5-6 kesäkurpitsaa pestynä  

Kuori ei-luomut kesäkurpitsat ja viipaloi ne suikaleiksi juustohöylällä.
Samalla kun olet kasaamassa lasagnea ripottele viipaleiden päälle vähän hyvää suolaa (ruususuola/himalayan suola), mustapippuria ja muutama tippa öljyä.


Voit lisätä lasagnen väliin myös tuoretta basilikaa, oreganoa, villivihanneksia tai pinaattia käy myös. Pehmennä lehtiä halutessasi öljytilkassa.

Vuoan pohjalle voit levittää elävän ravinnon hummusta, sen päälle kesäkurpitsan viipaleita yhden kerroksen. Levitä kesäkurpitsan viipaleiden päälle tomaattipestoa ja elävän ravinnon hummusta sekä pieni loraus öljyä. Levitä taas kesäkurpitsanviipaleet sekä täytteet. Jatka näin kunnes vuoka on täynnä. Päällimmäiseksi levitä hieman tomaattipestoa sekä koristele yrtein.

Tarjoile ja nauti heti. 

Lisätietoa kesäkurpitsasta:


Kesäkurpitsaa on helppo viljellä itse. Monet lajikkeet vaativat taimikasvatuksen ja esikasvatuksen jälkeen taimet istutetaan maahan kesäkuun alussa. Valmiita taimia saa ostettua taimitarhoista. Yhdestä kesäkurpitsan taimesta voi tulla jopa 10 kesäkupitsaa.


lisätietoja kasvatuksesta


Kesäkurpitsa sisältää runsaasti vettä (yli 95 %) ja paljon hyviä ravinteita esim. folaattia, kaliumia, magnesiumia, C-vitamiinia, luteiinia, B6-vitamiinia, riboflafiinia.


Kesäkurpitsan sanotaan ennaltaehkäisevän sydänsairauksia sekä säännöllisesti nautittuna se voi auttaa ehkäisemään suolistosyöpää.

Öljyjen aatelia: Camelinaa helposti saatavilla!

Olen vuosien varrella käyttänyt erilaisia öljyjä UDO's öljysekoituksista pellavansiemenöljyyn tavoitteena saada tarpeeksi Omega 3 rasvahappoja ja ylläpitää omega-tasapaino.


Nyt olen pitkään ollut ihastunut suomalaiseen Camelina-öljyyn. Syynä on sen runsas Omega 3-pitoisuus (39 %), ihana maku, terveellisyys, tuoreus, kotimaisuus sekä edullisuus.

Nyt haluan jakaa lähteeni, sillä luin HyväTerveys -lehdessä olleen öljyvertailun ja siinä sanottiin Camelina-öljyn olevan yksi parhaista, mutta saatavuus Suomessa vaikeaa. Ei ole enää! 

Pari vuotta sitten sain ystävältäni vinkin, että Camelina-öljyä saa tilattua suoraan tuottajalta ja sen jälkeen olen tilannut öljyni  suoraan Markulta Suomen Kasviöljyt Oy:ltä. Markku Lehmuskanta on kylmäpuristanut eri öljyjä yli toistakymmentä vuotta ja häneltä saa Camelina-öljyä sekä luomuna että tavallisena. 3 litran kanisteri tulee kätevästi matkahuollon tai postin kautta ja sitten pullotan öljyn lasipulloihin jääkaappiin. Isompiakin eriä on saatavilla.

Luontaistuotekaupassa luomu-Camelina maksaa 200 ml pullossa n. 10 € ja Markun kautta sitä saa edullisemmin kts. linkki alla. Ja saa kuulemma mainostaa muillekin :)

Suomen Kasviöljyt Oy:n kotisivut

http://www.suomenkasvioljyt.fi/10

Camelina-öljy sopii kaikenlaiseen ruuanvalmistukseen, leivontaan ja paistamiseen. 

Camelina on siis monipuolisempi ja ravintorikkaampi öljy - esim. pellavansiemenöljy sisältää vain hyvin pieniä määriä E-vitamiinia. Me käytämme Camelina-öljyä kaikessa ruuanlaitossa esim. viherpirtelöissä, salaatinkastikkeina mutta sitä voi hyvin ottaa myös lusikalla suoraan suuhun. 

Monet atooppisesta ihosta tai psorista kärsineet ovat saaneet apua lisäämällä hyviä öljyjä ruokavalioonsa.

Eikä se ole sama mitä öljyä käyttää. Öljyn olisi tärkeää olla luomua sekä kylmäpuristettua. Luomua siksi, koska tavallisesti viljellyt kasvit imevät maaperästä lannoitteita ja niissä on käytetty kemiallisia torjunta-aineita. Kylmäpuristusmenetelmä taas säilyttää kasviöljyjen rasvahapot ja vitamiinit alkuperäisessä muodossa.

Artikkeli Maatilan Pirkka lehteen 

http://www.maatilan.pirkka.fi/mp5_00/otsikko12.htm

Tiesitkö tämän Camelina-öljystä?

Camelina Sativa -kasvi (suomeksi ruistankio tai kitupellava) on kasvanut Euroopassa vuosisatoja ja rauta- ja pronssikaudella Camelina oli yksi tärkeimmistä viljelykasveista.

Rooman valtakaudelta toisen maailmansodan aikaan Camelinasta saatavaa öljyä käytettiin yleisimmin Euroopassa mm. Saksassa, Skandinaviassa ja Venäjällä. 

Moderni ruokateollisuus lähti kehittymään 1900-luvun puolivälissä jolloin rapsi-, rypsi ja auringonkukkaöljyt syrjäyttivät Euroopassa Camelina-öljyn, koska ruokateollisuus tarvitsi helpommin muunneltavissa olevan öljyn.

Tänä päivänä kiinnostus kitupellavasta saatua Camelina-öljyä kohtaan kasvaa koko ajan paitsi Suomessa ja niin myös USAssa että Euroopassa. 

Camelina-öjy on funktionaalinen eli terveysvaikutteinen luonnon oma aine. Se sisältää runsaasti antioksidantteja (hapetuksenestoaineita), erityisesti E-vitamiinia kuten tokoferoleita. 

Tarkempaa faktaa tiedonjanoiselle

Tokoferolit ovat rasvaliukoisia E-vitamiiniaktiivisia yhdisteitä, jotka toimivat kasviöljyssä luontaisina antioksidantteina. Camelina-öljyn sisältämä tokoferolin määrä on yksi suurimmista; se sisältää tokoferoleja yhteensä n. 700 mg/kg, joista suurin osa on gamma-tokoferolia, 66 mg/100 g (rypsissä 40 mg/100g). Delta-tokoferolia Camelina-öljy sisältää myös enemmän (4 mg/100 g) kuin rypsiöljy (2 mg/100 g).

Kylmäpuristetussa öljyssä on enemmän tokoferoleita kuin raffinoidussa öljyssä, koska jopa puole tokoferoleista häviää teollisessa raffinoinnissa.

Camelina sisältää runsaasti monityydyttymättömiä rasvahappoja.

Ihmiselle välttämätöntä alfalinoleenihappoa (ALA) on 40 % (rypsissä 8 %) ja linolihappoa 15 % (rypsissä 20 %)

Alfalinoleenihappo toimii eikosanoidien lähtöaineena. Eikosanoidit ovat hormonien kaltaisia yhdisteitä, joilla on useita fysiologisia tehtäviä verenkiertoelimistössä ja ruuansulatuskanavassa. Yleensä alfalinoleenihappo hapettuu herkästi, mutta Camelina on siitä erityinen että se on stabiilimpi, eikä öljy härskiinny yhtä helposti kuin pellavaöljy.

Yleistietoa omega 3- ja 6 rasvahapoista

Me tarvitsemme omega-3 ja omega-6 rasvahappoja, koska elimistö ei osaa niitä itse valmistaa. Se takia niitä kutsutaan ihmiselle välttämättömiksi rasvahapoiksi.

Meidän tulisi saada Omega-3 ja -6 rasvahapot oikeassa suhteessa, sillä niiden rooli on erittäin tärkeä kehon toiminnoissa (erityisesti aivojen kehityksessä, sillä aivot ovat pääasiassa öljyä, vettä ja vähän mineraaleja).

Omega-3 ja -6 epätasapaino yhdistetään seuraaviin sairauksiin: sydänvaivat, syöpä, tulehdus- ja autoimmuunisairaudet kuten niveltulehdukset sekä psyykkiset epätasapainotilat kuten masennus.

Tyypillisesti saamme ruokavaliosta liikaa omega-6:sta ja liian vähän omega-3:sta ja tästä monet vaivat johtuvat. On tutkittu, että länsimaisessa ruokavaliossa omega-rasvahappojen suhde on epätasapainossa ja niinkin suuri kuin 15:1 (Omega 6 : Omega 3), kun suositeltava suhde olisi 2:1 tai alempi. Suurimpia Omega-6 lähteitä ovat punainen liha ja eläinkunnan tuotteet sekä kasvikset. Linkki tutkimukseen

Onneksi makutottumukset muuttuvat

                                    

Makumieltymykset alkavat kehittyä jo sikiönä. Äidin ruokatottumukset vaikuttavat lapsiveteen, jota vauva nielee kohdussa. Mieltymykset vahvistuvat imeväisiässä, kun vauva maistaa äidinmaidon välityksellä, mitä äiti syö.

Pieni lapsi oppii pitäminen ensin makeasta, koska siitä saa energiaa. Lapsi mieltyy jo varhaisessa vaiheessa myös suolaiseen makuun.

Ihminen ei luonnostaan pidä karvaasta ja happamasta mausta, mutta hän voi opetella pitämään niistä. Jo varhaislapsuuden kokemukset vaikuttavat siihen, oppiiko lapsi hyväksymään karvaan maun. Toisille maku on todella raju, toiset hädin tuskin aistivat sen.

Epäluulo uusia makuja kohtaan on usein voimakkaimmillaan 2–3-vuotiaana. 5–6-vuotiaat ovat jo innokkaita maistajia, etenkin jos he pääsevät itse osallistumaan ruuanlaittoon. Tämänikäisellä lapsella on kokemusta ruuasta, hän kyselee paljon ja riemuitsee omasta oppimisestaan. Koululaisella saattaa iskeä nirsous, mutta teini-iän lopulla nuori syö yleensä jälleen monipuolisemmin.

Olen kahden ihanan tyttären äiti, enkä ollut odotus-  tai imetysaikanani tietoinen tai kiinnostunut ravitsemusasioista ja söin todella epäterveellisesti. Muistan jopa ajan, jolloin söin pizzaa ihan joka päivä lounaaksi ja ajattelin, että se on ihan ok ruokaa. Ruoka oli minulle vatsantäytettä.

Tyttäreni ovat vuosimallia 1989 ja 1993 ja he olivat 7 v. ja 10 v. alkaessani vähitellen tiedostamaan asioita. Olin ruokkinut heidät normiäidinmaidonvastikkeilla ja perusruoalla (kasviskeitot, uunimakkara, makkarakastike, makkarakeitto, makaronilaatikko, maksalaatikko, leipää & jugurttia ilta- ja aamupalaksi jne) ja mikroaaltouunia käyttäen. 

Onneksi mitään allergioita ei ehtinyt kehittyä vaikka aikamoisissa korvatulehdus- ja flunssakierteissä olimmekin. 

Kun tietoisuuteni lisääntyi, siirryin terveellisempään askel askeleelta. Opin ensin lukemaan e-koodeja, sitten ryhdyin ostamaan luomua, vaihdoin margariinin voihin, aromasuolan herbamareen sekä otin ruususuolan ja intiaanisokerin käyttööni.

Perehdyttyäni enemmän ruokavalio- ja terveysasioihin, löysin myös tietoa mikroaaltouunien haitallisuudesta ja näin heivasin mikron kodistamme lasten vastusteluista huolimatta. Mitä nyt ei äiti tekisi lasten terveyden puolesta :) Netistä löytyy paljon tietoa mikroaaltuuunin haitoista

Löytäessäni happo-emästasapainotiedon, viherpirtelöt ja -juomat v. 2004 alkoi oma oloni parantua huomattavasti kehoni alkaessa alkalisoitua. 

Innostuin oman oloni kohentumisesta ja tein lisää muutoksia. Lisäsin raakojen kasvisten käyttöä, vähensin lihan aivan minimiin. Lopetin tuoremehujen ostamisen ja siirryin maitotuotteista soijatuotteisiin. Ja vähän sen jälkeen korvasin soijatkin avokadolla.

Alussa muutos aiheutti lapsissa napinaa ja sain kuulla olevani tosi outo "luomukasvishikke". 

Lapset toivoivat hurahdukseni menevän ohi, mutta vähitellen he asiaan tottuivat. Pakkohan se oli. Mitä enemmän he kuulivat ystäväpiirissään luomusta ja pH-asioista, en minäkään tuntunut enää kummajaiselta. 

Nyt vuosien jälkeen nauramme alkuajan tilanteille, jossa esim. tänä päivänä pääosin tuoreita kasviksia pääruokanaan syövä aktiivisesti urheileva kuopukseni oli valittanut mummilleen kun kotona ei ole ollenkaan ruokaa - tomaatteja, kurkkuja vaan...

No, onko muutos kannattanut? Kyllä! Oloni on paras mahdollinen ja energiatasoni on huipussaan, vaikka vuosia tulee koko ajan lisää. 

Ja tyttäreni tietävät myös mikä on terveellistä ja mikä ei, vaikka välillä tuleekin hapotettua olan takaa. Tärkeintä on se, että onneksi on tietoa keinoista, millä olon saa tasapainoon.

Yksi hienoista hetkistä oli, kun kun omaan kotiin muuttanut tyttäreni pyysi 18-vuotislahjaksi Excalibur-kuivuria jotta saisi itse tehtyä äidin ihania elävän ravinnon leipäsiä . 


Ja toinen ilon aihe ja yllätys oli, että kuopukseni sanoi haluavansa Tukholman ihastuttavaan luomukauppaan töihin. Niin hän marssi kauppaan juttelemaan vastaavan kanssa ja kertoi toiveistaan - ja muutaman juttelukerran jälkeen sai töitä!  Systrarna Voltaire -kauppoja on PUB tavaratalossa sekä Farstan kauppakeskuksessa. Siellä hän opintojen ohella innolla oppii uutta sekä jakaa oppimaansa asiakkailleen sekä ystävilleen.

Nyt hän kirjoittaa omaa blogia raakakokkailusta på svenska. Tutustu blogiin Harriets raw food.

Eli kannattiko lähteä muuttamaan omia tottumuksia ja alussa tehdä useampia ruokalajeja pöytään? Totta kai! Ja nyt on ihana seurata valintojen vaikutuksia, vaikka alussa muutos aiheuttikin vastustusta.

Elävän ravinnon hummus

Hummus on ihana salaatin lisuke, ja se sopii loistavasti myös dippikastikkeeksi, leivän tai elävän ravinnon leipästen päälle sekä elävän ravinnon lasagnen täytteeksi.

Olemme tehneet hummusta perinteisesti eli liotetuista ja kiehautetuista kikherneistä. Nyt innostuin kokkaamaan hummusta ilman kypsennystä ja tulos oli todella herkullinen.

Elävän ravinnon hummus

2,5 dl liotettuja auringonkukansiemeniä

1 limen mehua

2 keskikokoista tomaattia

1 tl kuminaa

1 dl hienonnettua keltasipulia

2 kynttä tuoretta valkosipulia

1 tl ruususuolaa

sekoita kaikki ainekset blenderissä tai tehosekoittimessa

Tiesitkö tämän auringonkukansiemenistä?


Amerikan alkuperäiskansat ovat käyttäneet auringonkukansiemeniä yli 5000 vuotta. Alkujaan ne ovat ilmeisimmin Meksikosta ja Perusta. 


Siemenet sisältävät erittäin runsaasti hyviä rasvahappoja sekä kuituja. Niissä on paljon hyviä ravinteita ja liotettaessa ravintopitoisuudet moninkertaistuvat. Ne sisältävät runsaasti E-vitamiinia, B1-vitamiinia, manganeesia, magnesiumia, seleeniä, kaliumia, kuparia, B5-vitamiinia ja folaattia. Ne sisältävät aminohapoista mm. tryptofaania


Auringonkukansiemenet sisältävät myös kolesterolia alentavia kasvisteroleja.


Siemeniä voi syödä sellaisenaan, pannulla paahdettuna tai niistä voi tehdä herkullisia siemenkastikkeita tai elävän ravinnon murekkeita.
Öljypitoisuuden vuoksi ne on hyvä säilyttää viileässä ilmatiiviissä pakkauksessa.


Tästä tarkemmat ravintotiedot

Idättämällä ruokakustannukset kuriin

Oletko sinä jo aloittanut idätyksen?

Idättäminen on helppoa, eikä siihen tarvita erityisiä laitteita. Iso lasipurkki, sideharso ja kuminauha riittävät. Suomalainen superkeksintö eli astiankuivauskaappi on hyvä paikka idätyspurkeille. Purkit saavat olla siellä pimeässä. 

Idättämällä varmistut, että itusi ovat aina tuoreita sekä luomua!

Miten ituja käytetään?

Idut ovat hyviä sellaisenaan, paistettuina ja höyrytettyinä. Kokeile niitä pirtelöiden seassa, voileivän päällä ja salaateissa.

Käytä mielikuvitustasi ja kokeile mistä iduista pidät eniten. Tässä muutama esimerkki:

Salaatti: tattari, alfalfa, sarviapila, linssit (esim. vihreä linssi sekä beluga-linssit), mung-pavut, seesamin- ja auringonkukansiemen

Voileivän päällä: Alfalfa

Mehu: alfalfa, retiisi

Kaikki: kik-herne, linssit (esim. vihreät sekä beluga-linssit), mung-pavut, tattari

Laatikot: kik-herne

Höyrytetty ruoka: linssit (esim. vihreät sekä beluga-linssit), mung-pavut, tattari 

Mielestäni helpointa oli aloittaa idätys linsseillä (vihreä linssi, beluga-linssi) ja pavuilla esim. mung-pavut. Toisaalta helppoja idätettäviä ovat myös seesamin- ja auringonkukansiemenet sekä tattari.

Alfalfan eli sinimailasen idut ovat myös herkullisia, mutta valmiiden itujen huuhtominen vaatii useamman huuhtomiskerran, jotta ruskeat kuoret saa poistettua.

Idut sopivat aamupalaksi ja ovat myös hyvää reissuevästä

Mieheni rakastaa mung-pavun ituja ja syö niitä usein aamupalaksi. Hän sekoittaa lautaselle itujen joukkoon ruususuolaa, lorauttaa öljyä päälle ja mausteita joukkoon. Välillä viipaloi myös avokadoa joukkoon.

Mitä hyötyä idätyksestä on?

Nuoret kasvit eli idut ja versot ovat parasta ruokaa ihmiselle. Idätyksen aikana kasveissa syntyy syöpää ehkäiseviä fytokemikaaleja.

Idut ovat erittäin ravintorikkaita ja niissä on runsaasti kehoa puhdistavia ja uudistavia ominaisuuksia. Idätettäessä viljojen, papujen ja siementen sisältämät erilaiset ravintoaineet moninkertaistuvat. Idättäminen myös muuttaa siemenissä olevan tärkkelyksen ja proteiinin erittäin alkaloiviksi ja helposti sulavaksi.

Idut ovat myös energisoivaa ruokaa. Olen huomannut syödessäni ravintotiheää ruokaa esim. ituja ja viherpirtelöitä, että tulen kylläiseksi paljon nopeammin ja olen täynnä energiaa ruokailun jälkeen.

Talvella idätämme erityisen paljon, sillä silloin saamme tasattua ruokakustannuksia kotimaisten kasvisten hintojen hipoessa taivaita. Pari ruokalusikallista alfalfan siemeniä täyttää kahden litran idätyspurkin neljässä päivässä ja siitä riittää syötävää moneksi päiväksi.

Reissuevääksi idut kannattaa pakata tiiviiseen astiaan öljy-mausteseoksessa. Puolen tunnin marinointiaika syventävää niiden makua loistavasti.


Miten idättää?

Osta aina luomusiemeniä. Siemenet säilyvät avaamattomissa pakkauksissa jopa 10 vuotta ja avatuissa 1–2 vuotta, kunhan säilytys on ollut kuivassa ja viileässä.
Ituja voi kasvattaa lasipurkeissa, joiden suuaukkoon viritetään kuminauhan avulla esim. pala sideharsokangasta.

Laitan siemenet/linssit lasiseen idätyspurkkiin ja huuhdon niitä ennen liotusta. Liotan niitä yön yli puhdistetussa, ionisoidussa alkalisessa vedessä ja huuhdon niitä kahdesti päivässä.  Beluga-linssit tai Mung-pavut onnistuvat myös Tupperin Servofix astiassa.

Idut valmistuvat n. 2–6 päivän kuluessa ja niiden tulisi olla rapeita ja maultaan hieman makeita.

Karvaanmakuiset ovat itäneet liian kauan, samoin jos väri on rusehtava on se merkki vanhentuneesta idusta. Säilytä ituja jääkaapissa lasipurkissa tai suljetussa muovipurkissa. Ne säilyvät noin viikon ajan.

Mielestäni helpointa oli aloittaa idätys linsseillä (vihreä linssi, beluga-linssi) ja pavuilla esim. mung-pavut. Toisaalta helppoja ovat myös seesamin- ja auringonkukansiemen ja tattari. 
Alfalfan eli sinimailasen idut ovat myös herkullisia, mutta valmiiden itujen huuhtominen vaatii useamman huuhtomiskerran, jotta ruskeat kuoret saa poistettua. 

Auringonkukan- ja sesaminsiemenistä teen siemenmaitoja sekä siemenleipäsiä.

ERYn sivuilla on lisää vinkkejä idätykseen