maanantai 21. marraskuuta 2011

Tärkeää asiaa vedestä ja sen puhdistamisesta






Maailmalla on jo pitkään keskusteltu kemikaalien ja erityisesti lääkejäämien haitoista, mutta Suomessa elää vielä myytti vesistöjen ja juomavesien puhtaudesta.

Onneksi Helsingin Sanomat 14.11.2011 nosti tietoisuutta Suomessa julkaisemalla belgialaisen  vihreän talouden yrittäjän ja kirjailijan Gunter Paulin kirjoituksen Juomaveden lääkejäämät ovat terveys uhka  ja Aamulehti julkaisi 17.2.2013 Uumajan yliopiston tekemän tutkimuksen, jossa kerrotaan psyykelääkkeiden saavan ahvenet sekaisin. tässä linkki Aamulehden artikkeliin.

Svenska Dagbladet -lehti julkaisi artikkelin "Läkemedelsrester i Stockholms vatten" jo vuonna 2007, jossa Tukholman silloinen ympäristöjohtaja varoitti raskaana olevia juomasta hanavettä, sillä lääkejäämät ja kemikaalit ovat kasvava näkymätön ja hajuton ongelma arjessa. Hän suositteli tulevia äitejä juomaan lähdevettä lasipullosta.

Suomen kansalaisille vakuutetaan veden laadun olevalla hyvällä tasolla. Ja onhan se, jos Intiaan verrataan. Intiassa kun suurin osa lääketehtaista sijaitsee ja saastuttaa ympäristöä.

Erilaisten kemikaalien ja lääkkeiden käyttö Suomessa kuitenkin kasvaa koko ajan ja se vaikuttaa myös jäte- sekä juomavesiin ja ympäristöön.


On arvioitu, että kemikaaliteollisuuden liikevaihto maailmassa tulee kasvamaan vähintään 100 kertaiseksi ajanjaksolla 1960-2025. Kotitalouksissa ja teollisuudessa käytetään koko ajan enemmän erilaisia elintarvikevärejä, makuaineita, säilöntäaineita, puhdistusaineita, pintakäsittelyaineita (+ lianhylkimis- ja palonestoaineita), rakennustarvikkeita kuten liimaa, maalia jne. 


Lääkelaitoksen mukaan v. 2008 Suomessa oli käytössä n. 900 hyväksyttyä lääkettä ja rahaa lääkkeisiin kulutettiin n. 500 € / hlö (itsehoitolääkkeiden osuus 50 €/hlö).  Lääkkeitä käytettiin arviolta n. 1.000.000 kg (puhtaana aineena mitattuna) ja käytetyin lääkeaine oli tulehduskipulääke ibuprofeeni, käyttömäärä n. 110.000 kg (eli n. 20 g/hlö/vuosi). Ibuprofeenia (tulehduskipulääke) käytettiin 110.000 kg, josta jäteveteen päätyi 790 kg ja vesistöön 50 kg Atenololia (beta-salpaaja) käytettiin 790 kg, josta jäteveteen päätyi 730 kg ja vesistöön 365 kg.            

Kukaan ei tiedä mihin nämä kemikaalit päätyvät tai mikä vaikutus niillä on ympäristöön.

Mitä haittoja jäämistä sitten on?

Lääkejäämistä mm.
Metoprololi (beta-salpaaja) vaurioittaa erityisesti kalojen maksaa
Diklofenaakki (tulehduskipulääke) vaurioittaa kalojen kiduksia, maksaa ja munuaisia, häiritsee hormonitoimintaa, voi kertyä kaloihin
Karbamatsepiini (epilepsialääke) vaurioittaa erityisesti kalojen munuaisia
Ibuprofeeni (tulehduskipulääke) häiritsee kalojen hormonitoimintaa, äyriäisillä havaittu vähentynyttä aktiivisuutta
Oksatsepaami (psyykelääke) sai pieninä annoksia ahvenet saalistamaan aggressiivisemmin, mikä puolestaan teki niistä itsestään helpompaa saalista isommille kaloille. Muutoksen sai aikaan lääkemäärä, jollaisia on tutkijoiden mukaan mitattu luonnonvesistä eri puolilla maailmaa. 



Mitäköhän nämä tekevät ihmiselle?

Kemikaalivirastossa, jossa hyväksytään yksittäiset kemikaalit, tutkitaan kemikaalien yksittäisvaikutusta, mutta ei yhteisvaikutuksia.

Kemikaalit ja lääkejäämät ovat keholle myrkkyä, vapaita radikaaleja, joita vastaan keho joutuu puolustautumaan. 

Miten veden laatua seurataan ja mihin jätevesi päätyy?



Nykyisiä vedenpuhdistamoita ei olla suunniteltu lääkejäämien puhdistukseen, ehkä tämän takia pitoisuuksiakaan ei seurata. 

Kuitenkin kemikaalien määrä jätevesissä koko ajan kasvaa. Ja kaikki ne kemikaalit mitä paikallinen jätevedenpuhdistamo ei pysty hajottamaan päätyy puhdistetun jäteveden mukana takaisin lähimpään lampeen, jokeen, mereen, järveen. Helsingissä puhdistettu jätevesi päätyy mm. mereen ja pohjoisessa Kemijokeen ja Ounasjokeen.

Vesilaitokset joutuvat raportoimaan EU:lle veden laadusta ja v. 2008 tehdyssä selvityksessä yleisimmäksi ongelmaksi todettiin liian alhainen pH, mikä oli yleisin keskisuurten, erityisesti pohjavesilaitosten aineistossa havaittu talousveden häiriö. Mitä pienempien laitosten aineistoa tarkasteltiin, sitä useamman laitoksen talousvedessä oli pH-arvoon liittyviä laatuhäiriöitä. 

Pienimmässä kokoluokassa pH-arvot vaihtelivat välillä 5,0 ja 10,9 ja EU-laitosten kokoluokassa välilä 6,4 ja 9,4. Alhainen pH voi johtaa vedenjakelulaitteissa ja putkistoissa käytettyjen materiaalien syöpymisen, mikä voidaan havaita talousveden laadun heikkenemisenä. Metallien liukenemisen on esitetty alkavan pH-arvon ollessa alle 7,1. Joidenkin laitosten talousvedessä havaittiin fluoridia enemmän kuin asetus sallii.

pH on tärkeä arvo, sillä keho happamoituu happamasta vedestä. Juomaveden tulisikin olla emäksistä, eikä hapanta. 




Mikä ratkaisuksi?


Yleisesti kannattaa miettiä miten voi osaltaan kuormitusta vähentää ja haluaako satsata juomaveden puhdistukseen. Me olemme siirtyneet luomupuhdistusaineisiin ja puhdistaneet juomavetemme jo vuosia. 

Arvioimme n. vuosi sitten markkinoilla olevat vedenpuhdistimet uusiessamme vedenpuhdistimemme ja päädyimme LifeIonisers LIFE 9000 vedenpuhdistimeen. 
Halusimme vedenpuhdistimen, joka puhdistuksen lisäksi myös nostaa pH-arvoa sekä ORP-arvoa. Laite on aina investointi, mutta se myös kannattaa. 






Maahantuojan sivuilta löytyykin paljon tietoa vedestä ja vedenpuhdistuksesta. 



Kimmokkeen vedenpuhdistukseen sain luettuani paikallislehdestä vuosia sitten artikkelin, jossa kotikaupunkini vesilaitoksen johtaja kertoi juovansa pullovettä, koska putkistot ovat niin huonossa kunnossa. Hän kertoi että, vaikka vesilaitoksella vesi puhdistetaan, kulkee vesi pitkän matkaa kurjassa kunnossa olevissa putkistoissa ennen kuin vesi päätyy lasiin.

Samaa olen kuullut LVI-alan yrittäjiltä ja asia konkretisoitui nähtyäni omin silmin vanhaan vedenpuhdistimeemme kertyneen moskan. HUH! Tässä oli kolmen viikon kertymät...





Kiitollisena tankkaan juomapullon täyteen puhdistettua vettä lähtiessäni kaupungille :)



perjantai 13. toukokuuta 2011

Herkullinen elävän ravinnon lasagne



Kesäkurpitsasta saa monenlaisia herkkuja. Zuchetti ja raakalasagne ovat myös nopeita valmistaa kunhan jääkaapista löytyy täytteitä esim. tomaattipestoa ja elävän ravinnon hummusta. Teen usein tomaattipestoa sekä hummusta jääkaappiin kahden tai kolmen päivän annoksen, sillä tuoreena ne ovat kaikkein parhaita.


Monet käyttävät raakalasagnessa cashew-pähkinöistä tehtyjä kastikkeita tai cashew-juustoja. Itse käytän kokkauksessa harvoin cashew-pähkinöitä, sillä niissä on todettu erittäin usein haitallisia homekasvustoja. Cashew pähkinöitä ei myöskään suositella ihmisille, jotka kärsivät hiiva-ongelmasta.


Lasagnessa käytän auringonkukansiemenistä tehtyä hummus-tyyppistä kastiketta. Siemenet ja pähkinät kuten muutkin raaka-aineet kannattaa hankkia luomuna.


Raakalasagnen kokkaukseen tarvittavat raaka-aineet:
4 hengelle


1) Elävän ravinnon hummusta
resepti löytyy täältä









2) Luomutomaattipestoa

2 dl  luomu aurinkokuivattuja tomaatteja esim. Punnitse ja säästä –kaupasta (liotettuna 5 dl)
1 ruukkubasilika
1 ruukku oreganoa
5 dl öljyä esim. Camelina 
maun mukaan ruususuolaa ja cayenne-pippuria 
halutessasi 1-2 tuoretta valkosipulinkynttä puristettuna

Liota tomaatteja yön yli ja kaada liotusvesi pois.
Laita tomaatit tehosekoittimeen Camelinaöljyn kera.
Lisää tuore basilika, oregano ja mausteet
Hienonna tehosekoittimessa tahnaksi. 
Säilyy tiiviissä lasipurkissa jääkaapissa 3-5 päivää.



3) Kesäkurpitsaa

5-6 kesäkurpitsaa pestynä  
Kuori ei-luomut kesäkurpitsat ja viipaloi ne suikaleiksi juustohöylällä.
Samalla kun olet kasaamassa lasagnea ripottele viipaleiden päälle vähän hyvää suolaa (ruususuola/himalayan suola), mustapippuria ja muutama tippa öljyä.


Voit lisätä lasagnen väliin myös tuoretta basilikaa, oreganoa, villivihanneksia tai pinaattia käy myös. Pehmennä lehtiä halutessasi öljytilkassa.


Vuoan pohjalle voit levittää elävän ravinnon hummusta, sen päälle kesäkurpitsan viipaleita yhden kerroksen. Levitä kesäkurpitsan viipaleiden päälle tomaattipestoa ja elävän ravinnon hummusta sekä pieni loraus öljyä. Levitä taas kesäkurpitsanviipaleet sekä täytteet. Jatka näin kunnes vuoka on täynnä. Päällimmäiseksi levitä hieman tomaattipestoa sekä koristele yrtein.

Tarjoile ja nauti heti. 






Lisätietoa kesäkurpitsasta:


Kesäkurpitsaa on helppo viljellä itse. Monet lajikkeet vaativat taimikasvatuksen ja esikasvatuksen jälkeen taimet istutetaan maahan kesäkuun alussa. Valmiita taimia saa ostettua taimitarhoista. Yhdestä kesäkurpitsan taimesta voi tulla jopa 10 kesäkupitsaa.


lisätietoja kasvatuksesta


Kesäkurpitsa sisältää runsaasti vettä (yli 95 %) ja paljon hyviä ravinteita esim. folaattia, kaliumia, magnesiumia, C-vitamiinia, luteiinia, B6-vitamiinia, riboflafiinia.


Kesäkurpitsan sanotaan ennaltaehkäisevän sydänsairauksia sekä säännöllisesti nautittuna se voi auttaa ehkäisemään suolistosyöpää.












perjantai 6. toukokuuta 2011

Öljyjen aatelia: Camelinaa helposti saatavilla!



Olen vuosien varrella käyttänyt erilaisia öljyjä UDO's öljysekoituksista pellavansiemenöljyyn tavoitteena saada tarpeeksi Omega 3 rasvahappoja ja ylläpitää omega-tasapaino.


Nyt olen pitkään ollut ihastunut suomalaiseen Camelina-öljyyn. Syynä on sen runsas Omega 3-pitoisuus (39 %), ihana maku, terveellisyys, tuoreus, kotimaisuus sekä edullisuus.

Nyt haluan jakaa lähteeni, sillä luin HyväTerveys -lehdessä olleen öljyvertailun ja siinä sanottiin Camelina-öljyn olevan yksi parhaista, mutta saatavuus Suomessa vaikeaa. Ei ole enää! 

Pari vuotta sitten sain ystävältäni vinkin, että Camelina-öljyä saa tilattua suoraan tuottajalta ja sen jälkeen olen tilannut öljyni  suoraan Markulta Suomen Kasviöljyt Oy:ltä. Markku Lehmuskanta on kylmäpuristanut eri öljyjä yli toistakymmentä vuotta ja häneltä saa Camelina-öljyä sekä luomuna että tavallisena. 3 litran kanisteri tulee kätevästi matkahuollon tai postin kautta ja sitten pullotan öljyn lasipulloihin jääkaappiin. Isompiakin eriä on saatavilla.

Luontaistuotekaupassa luomu-Camelina maksaa 200 ml pullossa n. 10 € ja Markun kautta sitä saa edullisemmin kts. linkki alla. Ja saa kuulemma mainostaa muillekin :)

http://www.suomenkasvioljyt.fi/10


Camelina-öljy sopii kaikenlaiseen ruuanvalmistukseen, leivontaan ja paistamiseen. 
Camelina on siis monipuolisempi ja ravintorikkaampi öljy - esim. pellavansiemenöljy sisältää vain hyvin pieniä määriä E-vitamiinia. Me käytämme Camelina-öljyä kaikessa ruuanlaitossa esim. viherpirtelöissä, salaatinkastikkeina mutta sitä voi hyvin ottaa myös lusikalla suoraan suuhun. 

Monet atooppisesta ihosta tai psorista kärsineet ovat saaneet apua lisäämällä hyviä öljyjä ruokavalioonsa.

Eikä se ole sama mitä öljyä käyttää. Öljyn olisi tärkeää olla luomua sekä kylmäpuristettua. Luomua siksi, koska tavallisesti viljellyt kasvit imevät maaperästä lannoitteita ja niissä on käytetty kemiallisia torjunta-aineita. Kylmäpuristusmenetelmä taas säilyttää kasviöljyjen rasvahapot ja vitamiinit alkuperäisessä muodossa.



http://www.maatilan.pirkka.fi/mp5_00/otsikko12.htm



Tiesitkö tämän Camelina-öljystä?




Camelina Sativa -kasvi (suomeksi ruistankio tai kitupellava) on kasvanut Euroopassa vuosisatoja ja rauta- ja pronssikaudella Camelina oli yksi tärkeimmistä viljelykasveista.
Rooman valtakaudelta toisen maailmansodan aikaan Camelinasta saatavaa öljyä käytettiin yleisimmin Euroopassa mm. Saksassa, Skandinaviassa ja Venäjällä. 

Moderni ruokateollisuus lähti kehittymään 1900-luvun puolivälissä jolloin rapsi-, rypsi ja auringonkukkaöljyt syrjäyttivät Euroopassa Camelina-öljyn, koska ruokateollisuus tarvitsi helpommin muunneltavissa olevan öljyn.

Tänä päivänä kiinnostus kitupellavasta saatua Camelina-öljyä kohtaan kasvaa koko ajan paitsi Suomessa ja niin myös USAssa että Euroopassa. 

Camelina-öjy on funktionaalinen eli terveysvaikutteinen luonnon oma aine. Se sisältää runsaasti antioksidantteja (hapetuksenestoaineita), erityisesti E-vitamiinia kuten tokoferoleita. 

Tarkempaa faktaa tiedonjanoiselle

Tokoferolit ovat rasvaliukoisia E-vitamiiniaktiivisia yhdisteitä, jotka toimivat kasviöljyssä luontaisina antioksidantteina. Camelina-öljyn sisältämä tokoferolin määrä on yksi suurimmista; se sisältää tokoferoleja yhteensä n. 700 mg/kg, joista suurin osa on gamma-tokoferolia, 66 mg/100 g (rypsissä 40 mg/100g). Delta-tokoferolia Camelina-öljy sisältää myös enemmän (4 mg/100 g) kuin rypsiöljy (2 mg/100 g).

Kylmäpuristetussa öljyssä on enemmän tokoferoleita kuin raffinoidussa öljyssä, koska jopa puole tokoferoleista häviää teollisessa raffinoinnissa.

Camelina sisältää runsaasti monityydyttymättömiä rasvahappoja.
Ihmiselle välttämätöntä alfalinoleenihappoa (ALA) on 40 % (rypsissä 8 %) ja linolihappoa 15 % (rypsissä 20 %)

Alfalinoleenihappo toimii eikosanoidien lähtöaineena. Eikosanoidit ovat hormonien kaltaisia yhdisteitä, joilla on useita fysiologisia tehtäviä verenkiertoelimistössä ja ruuansulatuskanavassa. Yleensä alfalinoleenihappo hapettuu herkästi, mutta Camelina on siitä erityinen että se on stabiilimpi, eikä öljy härskiinny yhtä helposti kuin pellavaöljy.


Yleistietoa omega 3- ja 6 rasvahapoista

Me tarvitsemme omega-3 ja omega-6 rasvahappoja, koska elimistö ei osaa niitä itse valmistaa. Se takia niitä kutsutaan ihmiselle välttämättömiksi rasvahapoiksi.

Meidän tulisi saada Omega-3 ja -6 rasvahapot oikeassa suhteessa, sillä niiden rooli on erittäin tärkeä kehon toiminnoissa (erityisesti aivojen kehityksessä, sillä aivot ovat pääasiassa öljyä, vettä ja vähän mineraaleja).

Omega-3 ja -6 epätasapaino yhdistetään seuraaviin sairauksiin: sydänvaivat, syöpä, tulehdus- ja autoimmuunisairaudet kuten niveltulehdukset sekä psyykkiset epätasapainotilat kuten masennus.

Tyypillisesti saamme ruokavaliosta liikaa omega-6:sta ja liian vähän omega-3:sta ja tästä monet vaivat johtuvat. On tutkittu, että länsimaisessa ruokavaliossa omega-rasvahappojen suhde on epätasapainossa ja niinkin suuri kuin 15:1 (Omega 6 : Omega 3), kun suositeltava suhde olisi 2:1 tai alempi. Suurimpia Omega-6 lähteitä ovat punainen liha ja eläinkunnan tuotteet sekä kasvikset. Linkki tutkimukseen












tiistai 3. toukokuuta 2011

Onneksi makutottumukset muuttuvat

Makumieltymykset alkavat kehittyä jo sikiönä. Äidin ruokatottumukset vaikuttavat lapsiveteen, jota vauva nielee kohdussa. Mieltymykset vahvistuvat imeväisiässä, kun vauva maistaa äidinmaidon välityksellä, mitä äiti syö.

Pieni lapsi oppii pitäminen ensin makeasta, koska siitä saa energiaa. 
Lapsi mieltyy jo varhaisessa vaiheessa myös suolaiseen makuun.




Ihminen ei luonnostaan pidä karvaasta ja happamasta mausta, mutta hän voi opetella pitämään niistä. Jo varhaislapsuuden kokemukset vaikuttavat siihen, oppiiko lapsi hyväksymään karvaan maun. Toisille maku on todella raju, toiset hädin tuskin aistivat sen.
Epäluulo uusia makuja kohtaan on usein voimakkaimmillaan 2–3-vuotiaana. 5–6-vuotiaat ovat jo innokkaita maistajia, etenkin jos he pääsevät itse osallistumaan ruuanlaittoon. Tämänikäisellä lapsella on kokemusta ruuasta, hän kyselee paljon ja riemuitsee omasta oppimisestaan. Koululaisella saattaa iskeä nirsous, mutta teini-iän lopulla nuori syö yleensä jälleen monipuolisemmin.
Yhteishyvä-lehdessä oli aiheesta hyvä artikkeli




Minä olen ollut näissä asioissa vähän myöhäisherännäinen :) En ollut odotus-  tai imetysaikanani näistä ravintoasioista ollekaan tietoinen ja söin hyvinkin epäterveellisesti. Onneksi mitään allergioita ei ehtinyt kehittyä vaikka aikamoisissa korvatulehdus- ja flunssakierteissä olimmekin. 


Tyttäreni ovat vuosimallia 1989 ja 1993  ja he olivat 7 ja 10 v. alkaessani vähitellen tiedostamaan asioita. Siirryin terveellisempään askel askeleelta. Opin ensin lukemaan e-koodeja, sitten ryhdyin ostamaan luomua, vaihdoin margariinin voihin sekä otin ruususuolan ja intiaanisokerin käyttööni.




Perehdyttyäni enemmän ruokavalio- ja terveysasioihin, löysin myös tietoa mikroaaltouunien haitallisuudesta ja näin heivasin mikron kodistamme lasten vastusteluista huolimatta. Mitä nyt ei äiti tekisi lasten terveyden puolesta :)

Netistä löytyy paljon tietoa mikroaaltuuunin haitoista ja nyt siitä kirjoittaa mm. Antti Heikkiläkin. 





Löytäessäni happo-emästasapainotiedon, viherpirtelöt ja -juomat v. 2004 alkoi oma oloni parantua huomattavasti kehoni alkaessa alkalisoitua. Siitä innostuneena tein lisää muutoksia ruokaostoksissa ja kokkailussa. Lisäsin raakojen kasvisten käyttöä, vähensin lihan aivan minimiin. Lopetin mehujen ostamisen ja siirryin maitotuotteista soijatuotteisiin. Ja vähän sen jälkeen korvasin soijatkin avokadolla.
Alussa muutos aiheutti napinaa ja sain kuulla olevani ihmeellinen "luomukasvishikke". Lapset toivoivat hurahdukseni menevän ohi, mutta vähitellen he asiaan tottuivat. Pakkohan se oli. Mitä enemmän he kuulivat ystäväpiirissään luomusta ja pH-asioista, en minäkään tuntunut enää kummajaiselta. 
Nyt vuosien jälkeen nauramme alkuajan tilanteille, jossa esim. tänä päivänä pääosin tuoreita kasviksia pääruokanaan syövä aktiivisesti urheileva kuopukseni oli valittanut mummilleen kun kotona ei ole ollenkaan ruokaa - tomaatteja, kurkkuja vaan...
No, onko muutos kannattanut? Kyllä! Oloni on paras mahdollinen ja energiatasoni on huipussaan, vaikka vuosia tulee koko ajan lisää. Ja tyttäreni tietävät myös mikä on terveellistä ja mikä ei, vaikka välillä tuleekin hapotettua olan takaa. Tärkeintä on se, että onneksi on tietoa keinoista, millä olon saa tasapainoon.
Yksi hienoista hetkistä oli, kun kun omaan kotiin muuttanut tyttäreni pyysi 18-vuotislahjaksi Excalibur-kuivuria jotta saisi itse tehtyä äidin ihania elävän ravinnon leipäsiä


Ja toinen ilon aihe ja yllätys oli, että kuopukseni sanoi haluavansa Tukholman ihastuttavaan luomukauppaan töihin. Niin hän marssi kauppaan juttelemaan vastaavan kanssa ja kertoi toiveistaan - ja muutaman juttelukerran jälkeen sai töitä!  Systrarna Voltaire -kauppoja on PUB tavaratalossa sekä Farstan kauppakeskuksessa. Siellä hän opintojen ohella innolla oppii uutta sekä jakaa oppimaansa asiakkailleen sekä ystävilleen.
Nyt hän kirjoittaa omaa blogia raakakokkailusta på svenska. Tutustu blogiin Harriets raw food.

Eli kannattiko lähteä muuttamaan omia tottumuksia ja alussa tehdä useampia ruokalajeja pöytään? Totta kai! Ja nyt on ihana seurata valintojen vaikutuksia, vaikka alussa muutos aiheuttikin vastustusta.


Elävän ravinnon hummus



Hummus on ihana salaatin lisuke, ja se sopii loistavasti myös dippikastikkeeksi, leivän tai elävän ravinnon leipästen päälle sekä elävän ravinnon lasagnen täytteeksi.

Olemme tehneet hummusta perinteisesti eli liotetuista ja kiehautetuista kikherneistä. Nyt innostuin kokkaamaan hummusta ilman kypsennystä ja tulos oli todella herkullinen.


Elävän ravinnon hummus

2,5 dl liotettuja auringonkukansiemeniä
1 limen mehua
2 keskikokoista tomaattia
1 tl kuminaa
1 dl hienonnettua keltasipulia
2 kynttä tuoretta valkosipulia
1 tl ruususuolaa

sekoita kaikki ainekset blenderissä tai tehosekoittimessa











Tiesitkö tämän auringonkukansiemenistä?


Amerikan alkuperäiskansat ovat käyttäneet auringonkukansiemeniä yli 5000 vuotta. Alkujaan ne ovat ilmeisimmin Meksikosta ja Perusta. 


Siemenet sisältävät erittäin runsaasti hyviä rasvahappoja sekä kuituja. Niissä on paljon hyviä ravinteita ja liotettaessa ravintopitoisuudet moninkertaistuvat. Ne sisältävät runsaasti E-vitamiinia, B1-vitamiinia, manganeesia, magnesiumia, seleeniä, kaliumia, kuparia, B5-vitamiinia ja folaattia. Ne sisältävät aminohapoista mm. tryptofaania


Auringonkukansiemenet sisältävät myös kolesterolia alentavia kasvisteroleja.


Siemeniä voi syödä sellaisenaan, pannulla paahdettuna tai niistä voi tehdä herkullisia siemenkastikkeita tai elävän ravinnon murekkeita.
Öljypitoisuuden vuoksi ne on hyvä säilyttää viileässä ilmatiiviissä pakkauksessa.


Tästä tarkemmat ravintotiedot









maanantai 2. toukokuuta 2011

Idättämällä ruokakustannukset kuriin


Oletko sinä jo aloittanut idätyksen?

Idättäminen on helppoa, eikä siihen tarvita erityisiä laitteita. Iso lasipurkki, sideharso ja kuminauha riittävät. Suomalainen superkeksintö eli astiankuivauskaappi on hyvä paikka idätyspurkeille. Purkit saavat olla siellä pimeässä. 

Idättämällä varmistut, että itusi ovat aina tuoreita sekä luomua!

Miten ituja käytetään?

Idut ovat hyviä sellaisenaan, paistettuina ja höyrytettyinä. Kokeile niitä pirtelöiden seassa, voileivän päällä ja salaateissa.

Käytä mielikuvitustasi ja kokeile mistä iduista pidät eniten. Tässä muutama esimerkki:

Salaatti: tattari, alfalfa, sarviapila, linssit (esim. vihreä linssi sekä beluga-linssit), mung-pavut, seesamin- ja auringonkukansiemen
Voileivän päällä: Alfalfa
Mehu: alfalfa, retiisi
Kaikki: kik-herne, linssit (esim. vihreät sekä beluga-linssit), mung-pavut, tattari
Laatikot: kik-herne
Höyrytetty ruoka: linssit (esim. vihreät sekä beluga-linssit), mung-pavut, tattari 

Mielestäni helpointa oli aloittaa idätys linsseillä (vihreä linssi, beluga-linssi) ja pavuilla esim. mung-pavut. Toisaalta helppoja idätettäviä ovat myös seesamin- ja auringonkukansiemenet sekä tattari.


Alfalfan eli sinimailasen idut ovat myös herkullisia, mutta valmiiden itujen huuhtominen vaatii useamman huuhtomiskerran, jotta ruskeat kuoret saa poistettua.


Idut sopivat aamupalaksi ja ovat myös hyvää reissuevästä

Mieheni rakastaa mung-pavun ituja ja syö niitä usein aamupalaksi. Hän sekoittaa lautaselle itujen joukkoon ruususuolaa, lorauttaa öljyä päälle ja mausteita joukkoon. Välillä viipaloi myös avokadoa joukkoon.

Mitä hyötyä idätyksestä on?

Nuoret kasvit eli idut ja versot ovat parasta ruokaa ihmiselle. Idätyksen aikana kasveissa syntyy syöpää ehkäiseviä fytokemikaaleja.

Idut ovat erittäin ravintorikkaita ja niissä on runsaasti kehoa puhdistavia ja uudistavia ominaisuuksia. Idätettäessä viljojen, papujen ja siementen sisältämät erilaiset ravintoaineet moninkertaistuvat. Idättäminen myös muuttaa siemenissä olevan tärkkelyksen ja proteiinin erittäin alkaloiviksi ja helposti sulavaksi.

Idut ovat myös energisoivaa ruokaa. Olen huomannut syödessäni ravintotiheää ruokaa esim. ituja ja viherpirtelöitä, että tulen kylläiseksi paljon nopeammin ja olen täynnä energiaa ruokailun jälkeen.

Talvella idätämme erityisen paljon, sillä silloin saamme tasattua ruokakustannuksia kotimaisten kasvisten hintojen hipoessa taivaita. Pari ruokalusikallista alfalfan siemeniä täyttää kahden litran idätyspurkin neljässä päivässä ja siitä riittää syötävää moneksi päiväksi.


Avokadoja syömme joka päivä kesät talvet, ja avokadot sopivatkin erityisen hyvin erilaisten itusalaattien kanssa ja tuovat niihin ihanasti ruokaisuutta. 

Reissuevääksi idut kannattaa pakata tiiviiseen astiaan öljy-mausteseoksessa. Puolen tunnin marinointiaika syventävää niiden makua loistavasti.


Miten idättää?

Osta aina luomusiemeniä. Siemenet säilyvät avaamattomissa pakkauksissa jopa 10 vuotta ja avatuissa 1–2 vuotta, kunhan säilytys on ollut kuivassa ja viileässä.
Ituja voi kasvattaa lasipurkeissa, joiden suuaukkoon viritetään kuminauhan avulla esim. pala sideharsokangasta.

Laitan siemenet/linssit lasiseen idätyspurkkiin ja huuhdon niitä ennen liotusta. Liotan niitä yön yli puhdistetussa, ionisoidussa alkalisessa vedessä ja huuhdon niitä kahdesti päivässä. 

Idut valmistuvat n. 2–6 päivän kuluessa ja niiden tulisi olla rapeita ja maultaan hieman makeita.

Karvaanmakuiset ovat itäneet liian kauan, samoin jos väri on rusehtava on se merkki vanhentuneesta idusta. Säilytä ituja jääkaapissa lasipurkissa tai suljetussa muovipurkissa. Ne säilyvät noin viikon ajan.

Mielestäni helpointa oli aloittaa idätys linsseillä (vihreä linssi, beluga-linssi) ja pavuilla esim. mung-pavut. Toisaalta helppoja ovat myös seesamin- ja auringonkukansiemen ja tattari. 
Alfalfan eli sinimailasen idut ovat myös herkullisia, mutta valmiiden itujen huuhtominen vaatii useamman huuhtomiskerran, jotta ruskeat kuoret saa poistettua. 


Auringonkukan- ja sesaminsiemenistä teen siemenmaitoja sekä siemenleipäsiä.

ERYn sivuilla on lisää vinkkejä idätykseen