Onneksi makutottumukset muuttuvat

                                    

Makumieltymykset alkavat kehittyä jo sikiönä. Äidin ruokatottumukset vaikuttavat lapsiveteen, jota vauva nielee kohdussa. Mieltymykset vahvistuvat imeväisiässä, kun vauva maistaa äidinmaidon välityksellä, mitä äiti syö.

Pieni lapsi oppii pitäminen ensin makeasta, koska siitä saa energiaa. Lapsi mieltyy jo varhaisessa vaiheessa myös suolaiseen makuun.

Ihminen ei luonnostaan pidä karvaasta ja happamasta mausta, mutta hän voi opetella pitämään niistä. Jo varhaislapsuuden kokemukset vaikuttavat siihen, oppiiko lapsi hyväksymään karvaan maun. Toisille maku on todella raju, toiset hädin tuskin aistivat sen.

Epäluulo uusia makuja kohtaan on usein voimakkaimmillaan 2–3-vuotiaana. 5–6-vuotiaat ovat jo innokkaita maistajia, etenkin jos he pääsevät itse osallistumaan ruuanlaittoon. Tämänikäisellä lapsella on kokemusta ruuasta, hän kyselee paljon ja riemuitsee omasta oppimisestaan. Koululaisella saattaa iskeä nirsous, mutta teini-iän lopulla nuori syö yleensä jälleen monipuolisemmin.

Olen kahden ihanan tyttären äiti, enkä ollut odotus-  tai imetysaikanani tietoinen tai kiinnostunut ravitsemusasioista ja söin todella epäterveellisesti. Muistan jopa ajan, jolloin söin pizzaa ihan joka päivä lounaaksi ja ajattelin, että se on ihan ok ruokaa. Ruoka oli minulle vatsantäytettä.

Tyttäreni ovat vuosimallia 1989 ja 1993 ja he olivat 7 v. ja 10 v. alkaessani vähitellen tiedostamaan asioita. Olin ruokkinut heidät normiäidinmaidonvastikkeilla ja perusruoalla (kasviskeitot, uunimakkara, makkarakastike, makkarakeitto, makaronilaatikko, maksalaatikko, leipää & jugurttia ilta- ja aamupalaksi jne) ja mikroaaltouunia käyttäen. 

Onneksi mitään allergioita ei ehtinyt kehittyä vaikka aikamoisissa korvatulehdus- ja flunssakierteissä olimmekin. 

Kun tietoisuuteni lisääntyi, siirryin terveellisempään askel askeleelta. Opin ensin lukemaan e-koodeja, sitten ryhdyin ostamaan luomua, vaihdoin margariinin voihin, aromasuolan herbamareen sekä otin ruususuolan ja intiaanisokerin käyttööni.

Perehdyttyäni enemmän ruokavalio- ja terveysasioihin, löysin myös tietoa mikroaaltouunien haitallisuudesta ja näin heivasin mikron kodistamme lasten vastusteluista huolimatta. Mitä nyt ei äiti tekisi lasten terveyden puolesta :) Netistä löytyy paljon tietoa mikroaaltuuunin haitoista

Löytäessäni happo-emästasapainotiedon, viherpirtelöt ja -juomat v. 2004 alkoi oma oloni parantua huomattavasti kehoni alkaessa alkalisoitua. 

Innostuin oman oloni kohentumisesta ja tein lisää muutoksia. Lisäsin raakojen kasvisten käyttöä, vähensin lihan aivan minimiin. Lopetin tuoremehujen ostamisen ja siirryin maitotuotteista soijatuotteisiin. Ja vähän sen jälkeen korvasin soijatkin avokadolla.

Alussa muutos aiheutti lapsissa napinaa ja sain kuulla olevani tosi outo "luomukasvishikke". 

Lapset toivoivat hurahdukseni menevän ohi, mutta vähitellen he asiaan tottuivat. Pakkohan se oli. Mitä enemmän he kuulivat ystäväpiirissään luomusta ja pH-asioista, en minäkään tuntunut enää kummajaiselta. 

Nyt vuosien jälkeen nauramme alkuajan tilanteille, jossa esim. tänä päivänä pääosin tuoreita kasviksia pääruokanaan syövä aktiivisesti urheileva kuopukseni oli valittanut mummilleen kun kotona ei ole ollenkaan ruokaa - tomaatteja, kurkkuja vaan...

No, onko muutos kannattanut? Kyllä! Oloni on paras mahdollinen ja energiatasoni on huipussaan, vaikka vuosia tulee koko ajan lisää. 

Ja tyttäreni tietävät myös mikä on terveellistä ja mikä ei, vaikka välillä tuleekin hapotettua olan takaa. Tärkeintä on se, että onneksi on tietoa keinoista, millä olon saa tasapainoon.

Yksi hienoista hetkistä oli, kun kun omaan kotiin muuttanut tyttäreni pyysi 18-vuotislahjaksi Excalibur-kuivuria jotta saisi itse tehtyä äidin ihania elävän ravinnon leipäsiä . 


Ja toinen ilon aihe ja yllätys oli, että kuopukseni sanoi haluavansa Tukholman ihastuttavaan luomukauppaan töihin. Niin hän marssi kauppaan juttelemaan vastaavan kanssa ja kertoi toiveistaan - ja muutaman juttelukerran jälkeen sai töitä!  Systrarna Voltaire -kauppoja on PUB tavaratalossa sekä Farstan kauppakeskuksessa. Siellä hän opintojen ohella innolla oppii uutta sekä jakaa oppimaansa asiakkailleen sekä ystävilleen.

Nyt hän kirjoittaa omaa blogia raakakokkailusta på svenska. Tutustu blogiin Harriets raw food.

Eli kannattiko lähteä muuttamaan omia tottumuksia ja alussa tehdä useampia ruokalajeja pöytään? Totta kai! Ja nyt on ihana seurata valintojen vaikutuksia, vaikka alussa muutos aiheuttikin vastustusta.