maanantai 21. marraskuuta 2011

Tärkeää asiaa vedestä ja sen puhdistamisesta






Maailmalla on jo pitkään keskusteltu kemikaalien ja erityisesti lääkejäämien haitoista, mutta Suomessa elää vielä myytti vesistöjen ja juomavesien puhtaudesta.

Onneksi Helsingin Sanomat 14.11.2011 nosti tietoisuutta Suomessa julkaisemalla belgialaisen  vihreän talouden yrittäjän ja kirjailijan Gunter Paulin kirjoituksen Juomaveden lääkejäämät ovat terveys uhka  ja Aamulehti julkaisi 17.2.2013 Uumajan yliopiston tekemän tutkimuksen, jossa kerrotaan psyykelääkkeiden saavan ahvenet sekaisin. tässä linkki Aamulehden artikkeliin.

Svenska Dagbladet -lehti julkaisi artikkelin "Läkemedelsrester i Stockholms vatten" jo vuonna 2007, jossa Tukholman silloinen ympäristöjohtaja varoitti raskaana olevia juomasta hanavettä, sillä lääkejäämät ja kemikaalit ovat kasvava näkymätön ja hajuton ongelma arjessa. Hän suositteli tulevia äitejä juomaan lähdevettä lasipullosta.

Suomen kansalaisille vakuutetaan veden laadun olevalla hyvällä tasolla. Ja onhan se, jos Intiaan verrataan. Intiassa kun suurin osa lääketehtaista sijaitsee ja saastuttaa ympäristöä.

Erilaisten kemikaalien ja lääkkeiden käyttö Suomessa kuitenkin kasvaa koko ajan ja se vaikuttaa myös jäte- sekä juomavesiin ja ympäristöön.


On arvioitu, että kemikaaliteollisuuden liikevaihto maailmassa tulee kasvamaan vähintään 100 kertaiseksi ajanjaksolla 1960-2025. Kotitalouksissa ja teollisuudessa käytetään koko ajan enemmän erilaisia elintarvikevärejä, makuaineita, säilöntäaineita, puhdistusaineita, pintakäsittelyaineita (+ lianhylkimis- ja palonestoaineita), rakennustarvikkeita kuten liimaa, maalia jne. 


Lääkelaitoksen mukaan v. 2008 Suomessa oli käytössä n. 900 hyväksyttyä lääkettä ja rahaa lääkkeisiin kulutettiin n. 500 € / hlö (itsehoitolääkkeiden osuus 50 €/hlö).  Lääkkeitä käytettiin arviolta n. 1.000.000 kg (puhtaana aineena mitattuna) ja käytetyin lääkeaine oli tulehduskipulääke ibuprofeeni, käyttömäärä n. 110.000 kg (eli n. 20 g/hlö/vuosi). Ibuprofeenia (tulehduskipulääke) käytettiin 110.000 kg, josta jäteveteen päätyi 790 kg ja vesistöön 50 kg Atenololia (beta-salpaaja) käytettiin 790 kg, josta jäteveteen päätyi 730 kg ja vesistöön 365 kg.            

Kukaan ei tiedä mihin nämä kemikaalit päätyvät tai mikä vaikutus niillä on ympäristöön.

Mitä haittoja jäämistä sitten on?

Lääkejäämistä mm.
Metoprololi (beta-salpaaja) vaurioittaa erityisesti kalojen maksaa
Diklofenaakki (tulehduskipulääke) vaurioittaa kalojen kiduksia, maksaa ja munuaisia, häiritsee hormonitoimintaa, voi kertyä kaloihin
Karbamatsepiini (epilepsialääke) vaurioittaa erityisesti kalojen munuaisia
Ibuprofeeni (tulehduskipulääke) häiritsee kalojen hormonitoimintaa, äyriäisillä havaittu vähentynyttä aktiivisuutta
Oksatsepaami (psyykelääke) sai pieninä annoksia ahvenet saalistamaan aggressiivisemmin, mikä puolestaan teki niistä itsestään helpompaa saalista isommille kaloille. Muutoksen sai aikaan lääkemäärä, jollaisia on tutkijoiden mukaan mitattu luonnonvesistä eri puolilla maailmaa. 



Mitäköhän nämä tekevät ihmiselle?

Kemikaalivirastossa, jossa hyväksytään yksittäiset kemikaalit, tutkitaan kemikaalien yksittäisvaikutusta, mutta ei yhteisvaikutuksia.

Kemikaalit ja lääkejäämät ovat keholle myrkkyä, vapaita radikaaleja, joita vastaan keho joutuu puolustautumaan. 

Miten veden laatua seurataan ja mihin jätevesi päätyy?



Nykyisiä vedenpuhdistamoita ei olla suunniteltu lääkejäämien puhdistukseen, ehkä tämän takia pitoisuuksiakaan ei seurata. 

Kuitenkin kemikaalien määrä jätevesissä koko ajan kasvaa. Ja kaikki ne kemikaalit mitä paikallinen jätevedenpuhdistamo ei pysty hajottamaan päätyy puhdistetun jäteveden mukana takaisin lähimpään lampeen, jokeen, mereen, järveen. Helsingissä puhdistettu jätevesi päätyy mm. mereen ja pohjoisessa Kemijokeen ja Ounasjokeen.

Vesilaitokset joutuvat raportoimaan EU:lle veden laadusta ja v. 2008 tehdyssä selvityksessä yleisimmäksi ongelmaksi todettiin liian alhainen pH, mikä oli yleisin keskisuurten, erityisesti pohjavesilaitosten aineistossa havaittu talousveden häiriö. Mitä pienempien laitosten aineistoa tarkasteltiin, sitä useamman laitoksen talousvedessä oli pH-arvoon liittyviä laatuhäiriöitä. 

Pienimmässä kokoluokassa pH-arvot vaihtelivat välillä 5,0 ja 10,9 ja EU-laitosten kokoluokassa välilä 6,4 ja 9,4. Alhainen pH voi johtaa vedenjakelulaitteissa ja putkistoissa käytettyjen materiaalien syöpymisen, mikä voidaan havaita talousveden laadun heikkenemisenä. Metallien liukenemisen on esitetty alkavan pH-arvon ollessa alle 7,1. Joidenkin laitosten talousvedessä havaittiin fluoridia enemmän kuin asetus sallii.

pH on tärkeä arvo, sillä keho happamoituu happamasta vedestä. Juomaveden tulisikin olla emäksistä, eikä hapanta. 




Mikä ratkaisuksi?


Yleisesti kannattaa miettiä miten voi osaltaan kuormitusta vähentää ja haluaako satsata juomaveden puhdistukseen. Me olemme siirtyneet luomupuhdistusaineisiin ja puhdistaneet juomavetemme jo vuosia. 

Arvioimme n. vuosi sitten markkinoilla olevat vedenpuhdistimet uusiessamme vedenpuhdistimemme ja päädyimme LifeIonisers LIFE 9000 vedenpuhdistimeen. 
Halusimme vedenpuhdistimen, joka puhdistuksen lisäksi myös nostaa pH-arvoa sekä ORP-arvoa. Laite on aina investointi, mutta se myös kannattaa. 






Maahantuojan sivuilta löytyykin paljon tietoa vedestä ja vedenpuhdistuksesta. 



Kimmokkeen vedenpuhdistukseen sain luettuani paikallislehdestä vuosia sitten artikkelin, jossa kotikaupunkini vesilaitoksen johtaja kertoi juovansa pullovettä, koska putkistot ovat niin huonossa kunnossa. Hän kertoi että, vaikka vesilaitoksella vesi puhdistetaan, kulkee vesi pitkän matkaa kurjassa kunnossa olevissa putkistoissa ennen kuin vesi päätyy lasiin.

Samaa olen kuullut LVI-alan yrittäjiltä ja asia konkretisoitui nähtyäni omin silmin vanhaan vedenpuhdistimeemme kertyneen moskan. HUH! Tässä oli kolmen viikon kertymät...





Kiitollisena tankkaan juomapullon täyteen puhdistettua vettä lähtiessäni kaupungille :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti